Tilamyynti Ruotsissa – pieni muutos, suuri merkitys

Ruotsi sallii kesäkuusta alkaen tilaviinien ja väkevien alkoholijuomien suoran myynnin pientuottajilta kuluttajille kuuden vuoden koeajalla. Suomessa tilamyynti on edelleen tiukasti säädeltyä ja rajattua. Kyse ei kuitenkaan ole vain elinkeinovapaudesta tai matkailusta, vaan myös vastuusta, hyvinvointieroista ja siitä, miten yhteiskunnat suhtautuvat riskeihin

Keskustelu alkoholijuomien tilamyynnistä on kytenyt pitkään sekä Suomessa että Ruotsissa. Nyt kysymys alkaa konkretisoitua lainsäädännön tasolla. Ruotsissa tilamyynti sallitaan kesäkuusta alkaen kuuden vuoden kokeilujakson ajaksi. Pientuottajat saavat silloin myydä viinejä ja väkeviä alkoholijuomia suoraan kuluttajille. Suomessa tilamyynti on ollut mahdollista jo vuodesta 1995, mutta vain tietyin ehdoin. Ainoastaan alle 15 prosentin hedelmä- ja marjaviinejä saa myydä, ja vain jos raaka-aineet on viljelty 60. leveyspiirin pohjoispuolella. Esitys liköörien lisäämisestä hylättiin EU:ssa kilpailuneutraliteettiin vedoten. Malli muistuttaa enemmän kulttuuritukea kuin varsinaista alkoholipolitiikan vapauttamista.

Päälle päin kyse voi näyttää hallinnolliselta yksityiskohdalta. Mutta kun tarkastellaan alkoholipolitiikkaa laajempana yhteiskunnallisena kysymyksenä, tilamyynti kertoo syvemmästä arvovalinnasta. Kyse ei ole pelkästään matkailun tai elinkeinon tukemisesta, vaan myös siitä, miten yhteiskunta suhtautuu vastuuseen, terveyteen ja tasa-arvoon.

Ruotsin suunta on muuttumassa

Ruotsissa tilamyynnistä on keskusteltu pitkään, ja nyt kokeilu toteutetaan lailla. Taloudelliset perustelut ovat olleet vahvoilla. Keskusteluissa korostetaan maaseudun elinvoimaa, käsityöläiskulttuurin vahvistamista ja pienyritysten tukemista. Samaan aikaan riskit, kuten alkoholijuomien saatavuuden kasvu, Systembolagetin aseman heikentyminen ja kansanterveydelliset haitat, jäävät yhä vähemmälle huomiolle.

Moni näyttää uskovan, että Ruotsi on “kasvanut ulos” rajoitusten tarpeesta. Mutta historiallisen kokemuksen valossa näin ei välttämättä ole.

Esimerkiksi Jönköpingin yliopiston tutkimus osoittaa, että rajoitukset vaikuttavat suoraan kulutukseen. Kun alkoholia on vaikeampi saada, kulutus vähenee. Köyhyyttä ne eivät poista, mutta alkoholiin liittyvät haitat yhteiskunnassa vähenevät.

Juuri siksi Ruotsissa otettiin käyttöön motbok ja myöhemmin Systembolaget. Tarkoituksena oli suojella niitä, jotka ovat kaikkein haavoittuvimpia.

Suomi valitsi rajoitetun mallin

Suomessa tilamyynti on ollut olemassa vuosikymmeniä, mutta selvästi rajatummassa muodossa. Käytännössä kyse ei ole ollut markkinalähtöisestä uudistuksesta vaan kulttuuriperinnön ja paikallisen pienviljelyn tukemisesta. Myyntimäärät ovat pysyneet pieninä ja asiakaskunta koostuu pääosin matkailijoista. Haittoja, kuten väärinkäyttöä tai yhteiskunnallisia kustannuksia, ei ole raportoitu. Malli on siis pysynyt pienimuotoisena eikä ole kyseenalaistanut alkoholipolitiikan kokonaisrakennetta.

Kun hallitus yritti laajentaa tilamyyntiä koskemaan liköörejä, EU:n lainsäädäntö esti sen. Kysymys ei ollut kansallisesta tahdosta, vaan kilpailuoikeudellisesta rajoitteesta. Tämä osoittaa, kuinka monimutkainen alkoholipolitiikan sääntely on ja miten pieni muutos voi törmätä suuriin oikeudellisiin rakenteisiin.

Sama perusta, samat haasteet

Sekä Suomessa että Ruotsissa alkoholipolitiikka perustuu ajatukseen, että saatavuus vaikuttaa kulutukseen ja kulutus vaikuttaa erityisesti niihin, joilla on jo entuudestaan vaikeaa.

Alkoholijuomat eivät ole tavallisia kulutustuotteita, koska niitä ei nautita irrallaan arjen todellisuudesta.

Kun saatavuutta lisätään, vaikutukset eivät kohdistu ensisijaisesti siihen, joka ostaa pullon viiniä tilalta. Ne kohdistuvat lapsiin kodeissa, joissa ongelmat ovat jo olemassa. Ne kohdistuvat naisiin, jotka kokevat väkivaltaa. Ne kohdistuvat ihmisiin, joilla on mielenterveysongelmia tai traumataustaa. Siksi alkoholipolitiikka ei ole pelkästään yksilön valinnanvapauden kysymys. Se on yhteiskunnan vastuun mittari.

Vapaus ei ole ristiriidassa suojelun kanssa

On houkuttelevaa ajatella, että nyky-yhteiskunnat eivät enää tarvitse suojaverkkoja. Että ihmiset ovat tarpeeksi tietoisia, rationaalisia ja vastuullisia. Mutta kaipuu päihtymykseen ei ole kadonnut, ja alkoholin haitat jakautuvat epätasaisesti.

Kysymys ei siis ole vain siitä, saako viiniä myydä suoraan tilalta. Kysymys on siitä, kenelle vapaus annetaan – ja kenelle seuraukset jäävät. Sillä pullon mukana myydään myös poliittinen viesti siitä, minkälaista vastuuta valtio kantaa, ja keiden puolesta.